Ranskassa vihdoin

Onpas ollut suhteellisen rankka alkumatka. Ollaan ajettu melkein 2500kilometriä ja lähinnä motareita. Olen silti aivan vakuuttunut että road tripit on meidän juttu. Lapsetkin ovat aivan haltioissaan kokoajan! Tänään alkoi näkyä ensimmäistä kertaa lapsissa kunnolla levottomuutta autossa matkustelussa. Paitsi 2-vuotiaassa, joka matkustaa kuin vanha konkari onnellisena omassa penkissään.

Tiistaina satoi aivan kaatamalla ja Saksan puolella meidän auto nytkähti ja sammui. Meinasi alkaa huumori loppumaan, mutta mies vaan iski silmää ja naureskeli ja aloin itsekin suhtautua enemmän huumorilla asiaan (niin paljon huumoria ei kuitenkaan ollut, että tilanteesta olisi kuvia..) Alankomaissa oltiin yksi yö, paikassa nimeltä Meppen. Aivan ihana paikka, koko kylä oli kuin Hobbit asumusta hiukan isommassa koossa. Taloissa oli olkikatot ja jokaisessa pihassa oli vähintään muutama hevonen, useimmissa oli myös lehmiä ja lampaita. Ehdittiin olla oikeastaan vain yö majoituksessa, mutta siellä olisi kyllä mielellään ollut hieman pidempäänkin!

Tänään lähdettiin sateessa ajelemaan aamulla ja muutaman kymmenen kilometrin päästä auto taas nytkähti ja sammui. No silloin ei kummallakaan enää huumori kantanut kovin pitkälle, mutta päästiin onneksi vartissa jatkamaan jo matkaa. Alankomaissa ja Belgiassa on melko hurjaa menoa moottoriteillä, vaikka 140km/h ajaa niin silti joku painelee aivan varmasti ohi vielä paljon lujempaa. En olisi silti uskonut kuinka helppoa täällä on ajaa, minäkin tuolla olen 5 kaistaisella ruuhkaisella tiellä ajellut ilman ongelmia. (ja lujaakin vielä.)

Ranskan puolelle tultaessa vastaan tuli heti viiniviljelmiä ja upeita kirkkoja ja muutama linnakin. Ollaan aivan rakastuneita Ranskaan jo nyt, vaikka yhdeksästä saakka on alkanut jo olla hämärää, eikä olla kunnolla nähty mitään kun ollaan ajeltu kauheata kyytiä. Täällä Ranskassa ajeltiin N2 tietä ja se kulki monen kylän läpi ja oli muutenkin ihana reitti tylsän motarin jälkeen! Villisika perhekin vilisti auton edestä ja jäivät ihmettelemään pientareelle autoa, me ihmettelimme takaisin. Saavuttiin Serrisiin vasta 11 jälkeen illalla ja huomenna pitäisi mennä Disneylandiin. Jännittävää, olen halunnut sinne jo 25 vuotta :D

Meillä oli jotenkin sellainen käsitys, että rajoilla olisi kaikenlaisia turvatarkastuksia, mutta eihän siellä mitään ole. Hyvä jos huomaa milloin maa vaihtuu toiseen. Ensimmäinen rajanylitys olikin sellainen, että sanoin Markukselle, että googlaa nyt nopeasti et mitä mun kuuluu tehdä siinä rajalla ja mihin mä ajan, mä en tahdo ajaa siellä ympyrää jollen tiedä minne menen. Ja hoputin ja hoputin, että nyt on jo kiire, se raja varmaan näkyy jo seuraavan mäen takana. Ei se näkynyt ja sitten tajusin, että oltiinkin jo aikaa sitten ylitetty se raja. Untuvikot ulkomailla.

Täksi päiväksi on luvattu ukkoskuuroja ja meinataan lähteä koettelemaan onnea Disneylandiin. Täältä menee kuulemma ilmainen (pinkki) bussi sinne. Tullaan Suomeen takaisin ihan prinsessoina sitten, kaikki seitsemän. Kuvat ihan miten sattuu, kun kiireessä tekee niin ei saa kovin hyvää jälkeä. Mutta heippahei, nyt matkaan! :)