Oi Italia, kuinka sinua rakastankaan

Tiesin jo vuosia sitten, että tulisin rakastamaan Italiaa. Niin siinä kävikin. Tultiin pieneen Montecatini val di cecina kylään ja täällä on aivan uskomattoman kaunista ja ihanaa. Aluksi tuntui, että kaikki tuijottaa kuin avaruusolentoa, mutta nopeasti kävi selväksi, että porukka on niin äärettömän sosiaalisia ja ystävällisiä vain. Kaikki moikkailevat ja yrittävät jutellakin. Lapsia ihastelemaan jatkuvasti. Tänään sain vanhemmalta naiselta lentosuukot kun annoin hänen mennä ensin autoon parkkipaikalla.

Siinä missä Ranskassa loisti lapsien puuttuminen katukuvasta niin täällä ei. Lapset ovat joka puolella. Leikkivät keskellä kylää ja jalkapalloa pelattiin tänäänkin melkein klo 23 asti! Lauantaina täällä oli kova meno, keskustassa oli luultavasti koko kylän porukka ja musiikkivideoita oltiin heijastettu seinälle alkuillasta, loppuillasta paikalle tuotiin tuolit ja laitettiin elokuva pyörimään.

Täällä on kyllä kaikki palaset kohdallaan. Kaikki tuntuu olevan hyvin Toscanan auringon alla. Täällä menisi useampikin kuukausi, tänään kuitenkin ollaan pakattu laukut ja huomenna haikein mielin lähdetään Roomaan. Haikein siksi, että Rooman jälkeen suunnataan Itävaltaan ja siitä kotiin. Kuukausi on mennyt ihan liian nopeasti. Kunpa voitaisiin jäädä vielä hetkeksi, maanantaina odottaa jo arki ja työt Porissa. Pois se vielä mielestä. Nyt vielä nautitaan Italiasta.

Kirjoittelen täällä meidän parvekkeella teekupin ja hillokorppujen kanssa kuunnellen heinäsirkkojen siritystä. 25 astetta lämmintä ja pieni tuuli pyyhkii välillä ohi. Tää ei todellakaan ole huono ilta:)

Tämä kylä on aika korkealla

Tutkimassa kotinurkkia

Mukana pyörinyt miesmalli

Joku uskonnollinen rakennus, sisällä vanha risti. Kaikki tieto oli Italiaksi, joka ei vielä oikein taivu..

Joka puolella on aprikoosi puita.

Otto pyydettiin ottamaan kuvaa :)

Meidän kylä

Kylää lisää

Passionkukassa söpö ötökkä :D

Espanjassa kuukin on kuumempi

Hola!

Automatka Euroopassa vei seuraavaksi Espanjaan. Ajelimme Andorrasta Blanesiin ja maisema vaihtui rehevän vihreästä kuivaksi ja rusehtavaksi. Hetken oli sellainen fiilis, että mihinkäs me nyt oikein tultiin, olisi voinut jäädä Ranskaankin, eikä Blanesiin saapuminen sitä fiilistä kyllä poistanut. Joka paikka on vähän rempallaan, jalkapallostadionin tekonurmi oli riekaleinen ja roskaa oli jokaisessa kadun kulmassa.

Espanja oli ennenkaikkea KUUMA ja kun päästiin rannalle ja uimaan niin alkoi tunteet Blanesia kohtaan lämpenemään. Aallot olivat huikeita, uimarenkaiden kanssa vuorotellen mentiin pitkin S´abanellin rantavesiä.

Oletko ollut koskaan Blanesissa? Oliko hitti vai huti?

Andorrassa

Road trip jatkui tänään Andorraan. Oli haikeaa lähteä Ranskasta, lapsetkin viihtyivät siellä hyvin.

Aamulla pakkailtiin laukut ja käytiin kahvilla mökin omistajien luona ja lähdettiin. Oli muuten uskomattoman ihana perhe, heillä oli pihalla kolme aasia, hevonen ja kanoja. Ja se alue. Voisin itsekin asua siellä! 

Mietittiin siinä kun lähdettiin, että voiko pyreneiden vuoristot olla korkeampia, kuin vuoret siellä Broussen seutuvilla. Juu voi. Se kävi aika selväksi kun vuoret alkoivat siintää näköpiirissä.

Autossa oli kuuma taas tänäänkin ja huomasimmekin hyvin, kun 4000km tuli ajoa tältä reissulta täyteen, että miten auton ilmastointia käytetään.... Matkan kesto oli google mapsin mukaan n. 7,5 tuntia ja Ranskan puolella päätettiinkin oikaista hiukan tietullillisia teitä käyttäen, vaikka oltiin suunniteltu niitä välttävämme. Tullit eivät todellakaan päätä huimanneet, yhteensä n. 6 euroa.. Ei oltu kumpikaan ennen tietulleja makseltu ja olimme hiukan hukassa ekassa pisteessä. Siinä muutaman kerran peruuteltua väärältä portilta pois osuttiin oikeaan ja saatiin lippu, joka sitten tullialueelta poistuttaessa tyrkättiin koneeseen ja maksettiin tullit. 

Matkalla näkyi järjettömän upeita linnoja ja kirkkoja. Olisi tehnyt mieli poiketa jokaisessa kylässä, mutta ei poikettu missään, että päästiin valoisaan aikaan Andorraan saakka. Pimeillä ja mutkaisilla teillä ajelu ei ollut niin houkutteleva ajatus. Kiva ylläri oli myös huomata, ettei Ranskassa ole kaupat sunnuntaina auki. Kurvattiin sitten Rodezissa mäkkäriin, jossa ei ollut minkäänlaista kasvisruokaa. Oli muuten 33 astetta lämmintä siinä Rodezissa ihmetellessämme. Tuntui jo aika kuumalta. Alkaa suomalaisen nahka olla vähän koetuksella siinä lämpötilassa jo. Mutta en valita sentään.

Andorran raja oli taas vapaasti ajettavissa, vaikka luulin että tässä olisi ollut jo porukkaa tarkistelemassa tulokkaita. Espanjan rajalla ilmeisesti on jo jotain tarkistuksia.. Andorraan päästiin kunnolla mutkaisen nousun jälkeen tunnelia pitkin, tunnelimaksu oli n. 6 euroa sekin. 

Ensisilmäyksellä Andorra oli hiukan pettymys, turisteille rakennettu paikka. Hiihtokeskuksia ja hotelleita joka puolella, teiden varsilta löytyy kiipeilyseiniä ja isoja ostoskeskuksia, valotauluja on joka tien yläpuolella. Maisemat ovat kuitenkin kauniit, vaikka Ranskan puolella vuoriston seutu olikin paljon kauniimpi, johtuen idyllisistä rakennuksista ja ihanista kylistä. Tällä hetkellä ollaan 1346 metrin korkeudessa, vaikka ympärillä näkyy korkeita vuoria. Tuntuu kuin oltaisiin ihan matalalla. Koko matkan korvat menivät lukkoon vähän väliä, eikä välillä mäkeä huomannut muusta, kuin auton hyytymisestä, koska ympärillä ei näkynyt muuta kuin vuoria joka puolella. 

Laitan huomenna enemmän kuvia Andorrasta, tässä muutamia kuvia matkalta vasta, olin unohtanut ladata kameran akun ennen lähtöä ja kuvat ovat lähinnä kännykällä napsittuja. 

Mahtavaa kuitenkin, että tultiin tänne, ilman lapsia jos olisimme liikenteessä niin täällä olisi kyllä tekemistä varmaan useammalle viikollekin. 

Vuoristopurolla

 Koska pidämme kovasti metsissä samoilusta kotimaisemissakin, kysyimme majoituspaikkamme pitäjiltä olisiko lähistöllä mahdollisesti jotakin pieniä retkeily reittejä? vastaus häneltä tuli suhteellisen äkkiä että mennäänpä heti katsomaan, tuosta lähtee noin 15 minuutin (kaikki matkat täällä ilmoitetaan helposti minuuteissa) pituinen reitti metsän läpi joka päättyy puron rantaan. Ei muuta kuin vähän tukevammat kengät jalkaan ja pienin selkä reppuun sitten menoksi.

 Ainakin itse olin hieman epäileväinen retkestämme kun sujahdimme tienlaidasta pitkän ruohon läpi metsään, lapset toki olivat aivan innoissaan niinkuin aina kaikesta luonnossa liikkumisesta. Ajattelin että mikähän pikku oja siellä nyt mahtaa olla mahtaako olla edes uimakelpoinen, mutta kuitenkin metsä itsessään maaston suurine korkeus eroineen oli mahtavan näköinen. Metsä oli aivan luonnontilassa vain polku kiemurteli alas rinnettä, todella vanhoissa puissa kiipeili köynnöksiä ja tuntuu kuin olisi sukeltanut vehreään ja kosteaan sademetsään.

 Jonkin ajan kuluttua aloimme kuunnella mikä tuo ihme ääni tuolta kuuluu, lähemmäs päästyämme tajusimme sen olevan virtaava vesi. Perille päästyämme jouduin toteamaan olevani kerrankin väärässä, puro oli uskomattoman kaunis, vesi kirkasta ja viileää koska sehän laski alas vuoren rinnettä luutavasti lähteestä. Puron pohja oli hiekkaa maustettuna kivillä ja vedenkorkeus oli mukavasti polveen asti lähes joka kohdassa, joten pienimmät lapsetkin pääsivät hieman itsekseen kävelemään ja ihmettelemään.

 Mustikoita ei näkynyt vieläkään vaikka metsää kyllä löytyi senkin edestä!

-Markus

Kaupungista maalle

Eilen ajeltiin Pariisista Brousseen, lähelle Clermont-Ferrantia. Ja olikin sitten upeimmat maisemat tähän saakka! Toinen toistaan upeampia kirkkoja ja linnoja oli joka puolella. Päivä ei todellakaan ollut ihanteellinen monen tunnin autossa oloon, mutta löydettiin pitkän etsinnän jälkeen joku lätäkkö, mihin päästiin uimaan. Nyt ollaan melko tyytyväisiä, kun hektisyys jäi hetkeksi ja ollaan totaalisen korvessa, tietkin olivat pyörätien levyisiä lopussa. 

Pihalla täällä asustelee aaseja ja ankkoja. Meinaa alkaa hiukan jännäämään, että mites mun eläin allergiani mahtaa tykätä tästä viikosta. Lapset ovat aivan onnessaan maalle pääsystä. Taitaa tulla tarpeeseen hiukan rennompi lomailu kaikille, aika rankka alkumatka ollut. Autolla ollaan ajeltu yli 3000km ja tuntuu että kävelty ollaan ainakin toinen samanlainen. Laastareita on kulunut hiertymiin (ja nuorimmalla myös yleiseen pahaan mieleen, joka korjautuu laastarilla) Nyt käydään katsastamassa lähialueen linnat, kirkot ja nähtävyydet. Autolla. Etäisyydet täällä onkin sen verran paljon, ettei näitä kävellen oikein käydäkään katselemassa. 

Täällä on sinänsä hauskaa toimia kaikkialla, koska ihmiset eivät tosiaan useinkaan puhu ollenkaan englantia. Jos vielä tänne palaan, niin vasta kun osaan puhua edes jonkin verran kieltä. Onneksi ollaan toistaiseksi ihan pärjäilty, helpommalla pääsisi kuitenkin kun hiukan osaisi jotain sanoja edes. 

Ei tää ole ollenkaan huono paikka.

Unikot pellon reunalla

Löydettiin vahingossa tällainen kaupunki, Moulins

Mulla on vaan yksi kysymys. Voinko jäädä?

Versailles tuo ranskan uljas palatsi.

Rankan Disneyland päivän (maratonin verran kävelyä) jälkeen ajattelimme että, otetaanpa aamupäivä hieman lepoa tehdään kunnon ruokaa ja suunnataan iltapäivällä Versaillesin palatsiin. Matkaa Versaillesiin majapaikastamme oli noin tunnin verran, perille saavuttuamme huomasimme miten kaunis sekä vanhan näköinen koko kaupunki olikaan. Kaupunki ei ollut järin suuri mutta puistoja  kyllä riitti, sekä suuria puu rivejä katujen varsilla.
Porttien sisäpuolelle pääsi ilmaiseksi mutta metallinpaljastimien lävitse, mutta itse linnaan oli aikuisilta 18 euroa/nenä lapsilta ilmainen ja puutarhaan 7 euroa/ riippumatta iästä mutta klo 19 jälkeen kaikilla vapaa pääsy (jolloin kuitenkin suihkulähteet ovat suljettuja). Järjestystä olivat valvomassa sekä useita vartioita että sotilaita konetuliaseineen ja kypärineen päivineen, Joten olo Versaillesin palatsin alueella oli hyvinkin turvallista.

Itse palatsi oli kyllä suurempi kuin osasimme odottaa ja se oli kokonaisuudessaan erittäin näyttävä, jos olisi kuitenkin halunnut käydä kunnolla koko palatsin puutarhoineen läpi niin aikaa olisi kyllä mennyt koko päivä! Mutta meille aamupäivän lepo tuli kyllä ehdottomasti tarpeeseen. Palatsissa oli kokonaisvaltaisesti kerrottu linnan historiaa eri aikakausilta, alkuperäis kunnossa olevia huoneita mm. valtava peilisali josta upeat näkymät puutarhaan, sekä kuninkaan makuuhuone että lukemattomia  Olimme varanneet matkalle pienet eväät jotta vierailuun tulisi pieni tauko, koska linna sulkeutui jo klo18 meille tarjoutui meille tunnin mittainen eväs tuokio.

Puutarhan koosta jotain kertoo jo se että meille kerrottiin Marie Antoinetten talon olevan noin 40 minuutin kävely matkan päässä itse palatsista, puutarhaan kuuluu myös ristin muotoinen kanaali jossa  näimme ihmisiä soutu veneilemässä sekä melomassa. Puutarhan auettua ilmaiseksi yleisölle saapui lenkkeilijöitä juoksemaan puutarhan kauniita käytäviä mutta mikäs sen kauniimpi lenkki ympäristö, puutarha nyky koossaan onkin yli 1000 hehtaaria joten muutama lenkkeilijä sinne mahtuukin.

Palatsin alueella oli hurjasti kuvattavaa ja nähtävää pelkästään patsaita porttien sisäpuolella on yli 2000 kappaletta, puutarhassa on useita suihkulähteitä sekä keski pihan molemminpuolin olevat puustoiset sokkelot.

Reissu kokonaisuudessaan teki koko perheeseen suuren vaikutuksen ja vierailun monesta osasta ollaankin puhuttu jo useaan kertaan, voidaankin sanoa että vierailusta sai jokainen kyllä osansa ja kaikille oli palatsin ja puutarhan alueella useampi mieleen jäänyt asia. Ehdottomasti voimme koko perheen voimalla suositella Versaillesin palatsia ympäristöineen vierailu kohteeksi jos Pariisissa tulee käytyä ja on mahdollista kyytien puolesta palatsiin livahtaa.

-Markus

Disneyland päivä

Disneyland innostukseni on lähtenyt jo lapsena, kun isän kanssa tilattiin faksilla Pariisin Disneylandista esite. Muistan vieläkin kun odotin koneen vieressä, kun se hitsin piipittävä masiina oli aivan liian hidas. Nyt ei käyntiä tarvinnut suunnitella faksin välityksellä, vaan tilattiin liput jo kotona, eikä lippujen jonottamiseen olisi mennyt aikaa (tosin jonoja ei ollut lainkaan, joten mitään muuta merkitystä tälläkään ei ollut, muuta kuin järjetön paniikki viimeisenä iltana kotona, että mistä saadaan tulostin)

Disneyland <3

Olen edelleenkin naurettavan ihastunut Disney-leffoihin ja esitelmöin aina miehelle kohtauksia eri leffoista. Usein ihmettyneiden katseiden saattelemana joudun aina itse kertomaan mistä leffasta kohtaus oli..

Torstaina oli lämmin päivä, oli luvattu ukkoskuuroja, mutta otettiin riski ja lähdettiin silti Mikkiä katsomaan. Bussi kuljetti porteille, jossa oli melko tiukat turvatarkastukset läpivalaisuineen. Ja kaikille lapsukaisille ja heidän vanhemmilleen tiedoksi, puistot löytyvät portilta katsottuna suoraan edestä ja oikealta. Tietysti jos haluaa jännitystä piukassa olevien lasten kanssa tehdä kuten me, voi mennä myös vasemmalle harhailemaan ja etsimään sisäänkäyntiä ruokapaikkojen keskeltä. Suosittelemme kuitenkin erittäin vahvasti ensimmäistä vaihtoehtoa.

Jos näet tämän maiseman, olet väärässä suunnassa

Puisto oli äärettömän kaunis ja valtavan iso. Me olimme ainoastaan Disneyland parkissa ja sielläkin olisi ollut vielä paljon tekemistä! Siellä saisi vierähtämään helposti useamman päivän, jaksaminen voi olla asia erikseen. Minulla on vieläkin jalat aivan poikki, vaikka visiitistä on jo vuorokausi. Kenkien valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, muuten voi tulla aikalailla hankala loppuilta. Kokemus puhuu, itsellänihän oli jalat rakoilla jo kauan ennen kuutta ja sänkyyn kaaduin vasta yhden jälkeen.

Seikkailija tutkii karttaa

Parempaa raporttia tulee myöhemmin!

Ranskassa vihdoin

Onpas ollut suhteellisen rankka alkumatka. Ollaan ajettu melkein 2500kilometriä ja lähinnä motareita. Olen silti aivan vakuuttunut että road tripit on meidän juttu. Lapsetkin ovat aivan haltioissaan kokoajan! Tänään alkoi näkyä ensimmäistä kertaa lapsissa kunnolla levottomuutta autossa matkustelussa. Paitsi 2-vuotiaassa, joka matkustaa kuin vanha konkari onnellisena omassa penkissään.

Tiistaina satoi aivan kaatamalla ja Saksan puolella meidän auto nytkähti ja sammui. Meinasi alkaa huumori loppumaan, mutta mies vaan iski silmää ja naureskeli ja aloin itsekin suhtautua enemmän huumorilla asiaan (niin paljon huumoria ei kuitenkaan ollut, että tilanteesta olisi kuvia..) Alankomaissa oltiin yksi yö, paikassa nimeltä Meppen. Aivan ihana paikka, koko kylä oli kuin Hobbit asumusta hiukan isommassa koossa. Taloissa oli olkikatot ja jokaisessa pihassa oli vähintään muutama hevonen, useimmissa oli myös lehmiä ja lampaita. Ehdittiin olla oikeastaan vain yö majoituksessa, mutta siellä olisi kyllä mielellään ollut hieman pidempäänkin!

Tänään lähdettiin sateessa ajelemaan aamulla ja muutaman kymmenen kilometrin päästä auto taas nytkähti ja sammui. No silloin ei kummallakaan enää huumori kantanut kovin pitkälle, mutta päästiin onneksi vartissa jatkamaan jo matkaa. Alankomaissa ja Belgiassa on melko hurjaa menoa moottoriteillä, vaikka 140km/h ajaa niin silti joku painelee aivan varmasti ohi vielä paljon lujempaa. En olisi silti uskonut kuinka helppoa täällä on ajaa, minäkin tuolla olen 5 kaistaisella ruuhkaisella tiellä ajellut ilman ongelmia. (ja lujaakin vielä.)

Ranskan puolelle tultaessa vastaan tuli heti viiniviljelmiä ja upeita kirkkoja ja muutama linnakin. Ollaan aivan rakastuneita Ranskaan jo nyt, vaikka yhdeksästä saakka on alkanut jo olla hämärää, eikä olla kunnolla nähty mitään kun ollaan ajeltu kauheata kyytiä. Täällä Ranskassa ajeltiin N2 tietä ja se kulki monen kylän läpi ja oli muutenkin ihana reitti tylsän motarin jälkeen! Villisika perhekin vilisti auton edestä ja jäivät ihmettelemään pientareelle autoa, me ihmettelimme takaisin. Saavuttiin Serrisiin vasta 11 jälkeen illalla ja huomenna pitäisi mennä Disneylandiin. Jännittävää, olen halunnut sinne jo 25 vuotta :D

Meillä oli jotenkin sellainen käsitys, että rajoilla olisi kaikenlaisia turvatarkastuksia, mutta eihän siellä mitään ole. Hyvä jos huomaa milloin maa vaihtuu toiseen. Ensimmäinen rajanylitys olikin sellainen, että sanoin Markukselle, että googlaa nyt nopeasti et mitä mun kuuluu tehdä siinä rajalla ja mihin mä ajan, mä en tahdo ajaa siellä ympyrää jollen tiedä minne menen. Ja hoputin ja hoputin, että nyt on jo kiire, se raja varmaan näkyy jo seuraavan mäen takana. Ei se näkynyt ja sitten tajusin, että oltiinkin jo aikaa sitten ylitetty se raja. Untuvikot ulkomailla.

Täksi päiväksi on luvattu ukkoskuuroja ja meinataan lähteä koettelemaan onnea Disneylandiin. Täältä menee kuulemma ilmainen (pinkki) bussi sinne. Tullaan Suomeen takaisin ihan prinsessoina sitten, kaikki seitsemän. Kuvat ihan miten sattuu, kun kiireessä tekee niin ei saa kovin hyvää jälkeä. Mutta heippahei, nyt matkaan! :)