Päivän pintaraapaisu Lontoossa

Lontoo on valtava. Ja ihana. Päivän matkalla ei kovin paljon ehdi nähdä, Lontooseen on pakko pian päästä uudestaan.

Annoin miehelle joululahjaksi matkan Lontooseen (lahjaan kuului tietysti puolison mukaan tunkeminen). Hän on aina haaveillut pääsevänsä Englantiin katsomaan jalkapalloa, sinne siis ajattelin hänet viedä. Tietämättä mitään jalkapallosta valkkasin peliksi Fulham-Leeds ottelun, halpojen lentojen perusteella.

Sinne sitten lenneltiin. Kun ihmiset alkoivat kaivaa passejaan esiin jonossa Englannin puolella, huomasinkin omani olevan jossain ihan muualla, kuin laukussa. Käänsin kaikki laukut ja takin, mutta passia en sieltä löytänyt. Aivan ihana työntekijä bongasi minut siitä ja kysyi onko kaikki hyvin, selitin siinä sitten passin olevan hukassa. Päättelin sen sitten pudonneen koneeseen, johon tämä mies sitten soitteli heti ja lähti metsästämään tämän urpon passia. Meidät ohjattiin karsinaan istumaan. Mieheni alkoi nauraa "Lotta, ei kenenkään muun kanssa käy näin.." Siinä sitä sitten oltiin ja mietittiin jo, että täytyykö minun jäädä yksin Lontooseen, kun mies matkustaa takaisin Suomeen päästämään lastenhoitajan pinteestä. Olo oli kuin Tom Hanksilla Terminaalissa.

Aika oli kuitenkin lyhempi, kuin Hanksilla ja passi löytyi jo vartin päästä. Tietysti naurujen saattelemana pääsimme vihdoin Englannin puolelle.

Olimme katselleet kartasta, ettei matka bussiasemalta ole kovin pitkä hotellille. No olihan se. Olin laittanut jalkaani uudet 5 euron kengät, jotka alkoivat yllättäen hiertämään jalkoja jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. Hiljaa köpötellen edettiin kohti Hyde Parkia. Ja huokaisin helpotuksesta kun sinne pääsimme, hotellimme oli Hyde Parkin toisella puolella. Hymy hyytyi melko nopeasti kun tajusin minkä kokoinen Hyde Park on. Onneksi se oli kuitenkin valtavan kaunis paikka, eikä matka tuntunut niin ahdistavalta. Hyde Parkissa olisi jo voinut viettää yhden päivän.

Hotellilta suuntasimme metroon ja kohti Craven gottagea. Paikalle päästyämme mies meni ostamaan lippuja. Joita ei myyty ellei ole aiemmin ollut Fulhamin pelissä. Siinä aikamme pähkäiltyämme joku tuli nykäisemään hihasta ja vinkkasi syrjemmälle. Hän tarjosi meille lippuja, sanoi hinnan ja lähdimme juosten nostamaan rahaa niitä varten. Takaisin päästyämme selvisi, että olimme kuulleet hinnan väärin ja se oli paljon enemmän, kuin mitä meillä oli rahaa kädessä. Siinä sitten pyörittiin ilman lippuja, kunnes mies löysi meille halvemmat liput ja pääsimme peliin.

Ja olihan se peli loistava. Tunnelma oli aivan mieletön ja London Calling raikui joka välissä. Areena oli aivan täynnä ja meno oli sen mukainen. Voisin jopa lähteä toiseenkin kertaan.

Seuraavana päivänä kiertelimme pitkin Piccadilly circusta ja kävimme kurkkaamassa Buckinghamin palatsin. Kotimatka sujui huomattavasti stressivapaammin ja yöllä olimmekin jo takaisin kotona.

Lensimme Norwegianilla, jonka kenttä on melko kaukana Lontoosta. Menimme bussilla, mutta suosittelen ottamaan junan alle. Bussi kierteli kaikki mahdolliset paikat maan ja taivaan välillä.

Mikä on sinun lemppari paikka Lontoossa?